SMS Emden (1908)

SMS Emden
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Kaiserliche Werft Danzig
Hinta	5 960 000 Saksan markkaa
Kölinlasku	1. marraskuuta 1906
Laskettu vesille	26. toukokuuta 1908
Palveluskäyttöön	10. heinäkuuta 1909
Poistui palveluskäytöstä	tuhoutunut 9. marraskuuta 1914
Tekniset tiedot
Uppouma	3 664 t (suunniteltu) 4 268 t (kuormattu)
Pituus	117,9 m (vesiraja) 118,3 m (kokonaispituus)
Leveys	13,5 m
Syväys	5,5 m
Koneteho	13 500 ihp
Propulsio	12 × laivaston kattilaa 3-vaiheinen VTE-höyrykone 2 &times akselia
Nopeus	23,5 solmua
Toimintamatka	3 760 merimailia@12 solmua
Miehistöä	18 upseeria 343 miehistönjäsentä
Aseistus
Aseistus	10 x 10,5 cm SK L/40 -tykkiä 8 x 5,2 cm SK L/55 -tykkiä 2 x 45 cm torpedoputkea
Infobox OK

SMS Emden oli Saksan keisarikunnan laivaston Dresden-luokan kevyt risteilijä ensimmäisen maailmansodan ensi kuukausina. Syksyllä 1914 kapteeni Karl von Müllerin johdolla aluksen miehistö valtasi ja upotti Intian valtamerellä noin 30 alusta. Marraskuussa 1914 Australian laivaston risteilijä HMAS Sydney upotti aluksen Kookossaarten edustalla.

Valmistus

Pääartikkeli: Dresden-luokka

Alus tilattiin vuoden 1906 hankinnoissa Kaiserliche Werft Danzigilta, missä köli laskettiin 1. marraskuuta 1906 nimellä Ersatz-Pfeil. Alus piti laskea suunnitelmien mukaan vesille elokuussa 1907, mutta valmistus viivästyi toistuvasti alihankkijoiden toimitusten viivästyessä. Näistä merkittävimpiä olivat panssarilevyjen alihankkijan Dillinger Hüttelwerken ja akselitoimittajan Haniel et Cien viivästykset. Alus laskettiin vesille 26. toukokuuta 1908 nimellä SMS Emden ja otettiin koeajoihin palvelukseen 10. heinäkuuta 1909.

Koeajot keskeytettiin elokuun lopulla, koska alus siirrettiin saattamaan keisarin huvijahtia. Koeajoissa todettiin aluksen propulsiojärjestelmällä saavutettavan nopeuden olevan poikkeava eikä alus saavuttanut sopimuksessa vaadittua 24 solmun nopeutta. Aluksen telakoinnin aikana havaittiin potkurinlapojen kulmissa poikkeama, mikä korjattiin. Uusissa koeajoissa saavutettiin 24 solmun nopeus propulsiojärjestelmän tuottaessa 16 350 ihp:tä. Seuranneessa kuuden tunnin ajokokeessa saavutettiin 23 solmun keskinopeus 15 683 ihp:n keskiteholla. Aluksen koeajot saatiin päätökseen 30. syyskuuta 1909, minkä jälkeen se kiinnitettiin laituriin laivaston kroonisen miehistöpulan vuoksi.

Palvelus

Alus määrättiin 1. huhtikuuta 1910 Itä-Aasian risteilijälaivueeseen. Se lähti 12. huhtikuuta uuteen sijoituspaikkaansa. Aluksen oli matkalla vierailla Etelä-Amerikan satamissa. Se saapui 10. toukokuuta Montevideoon ja kohtasi Buenos Airesissa SMS Bremenin, missä alusten miehistöt osallistuivat Argentiinan satavuotisen itsenäisyyden juhlintaan. Alus jatkoi Punta Arenasiin, Valparaisoon ja hiilesti Talacahuanossa, mistä se jatkoi matkaa 24. kesäkuuta. Alus saapui 12. heinäkuuta Tahitille ja kohtasi 22. heinäkuuta Apiassa SMS Scharnhorstin. Alus saapui 17. syyskuuta Tsingtauhun.

Tammikuusta maaliskuuhun 1911 alus osallistui Sokeh kapinan kukistamiseen, minkä jälkeen se oli huollettavana Tsingtaussa. Telakalta vapauduttuaan alus teki vierailuja Aasian satamiin, mistä palattuaan se oli helmikuussa 1913 huollettavana Tsingtaussa. Elokuussa alus purjehti kapinan vuoksi Jangtsea Hankowiin ja oli vuoden loppuessa Shanghaissa. Helmikuussa 1914 alus oli huollettavana Tsingtaussa. Se vaurioitui 28. maaliskuuta kolaroidessaan SMS S90:n kanssa, jolloin vasen potkuriakseli vääntyi. Heinäkuussa se oli ainoa suurempi sotalaiva Tsingtaussa, mistä se lähti 31. heinäkuuta merelle.

Tsingtausta alus suuntasi partiomatkalle kohti Japanin meren suuta, missä sen tehtävänä oli tuhota Venäjän keisarikunnan laivaston Askold. Alus epäonnistui tehtävässään, mutta sen miehistö valtasi Koreansalmessa Venäjän vapaaehtoislaivaston Ryasanin (myöh. apuristeilijä SMS Cormoran). Vallattu alus toimitettiin 6. elokuuta Tsingtauhun, mistä Emden lähti merelle emälaiva Markomannian ja apuristeilijä Prinz Eitel Friedrichin kanssa kohdatakseen laivueen pääosan Paganissa. Osasto liittyi 12. elokuuta Paganissa amiraali von Speen johtamaan laivueeseen.

Emdenin purjehdus

Von Spee sai tiedon Japanin liittymisestä sotaan, jolloin Emden sai erillistehtävän purjehtia Markomannian kanssa etelään. Alukset läpäisivät 23. elokuuta Molukkiensalmen, minkä jälkeen ne purjehtivat Jaavan etelärannikkoa länteen aloittaen syöksyn Intian valtamerelle.

Alus hiilesti Sumatran rannikolla, mistä se lähti 5. syyskuuta Markomannian kanssa kohti Ceylonia. Noin 200 merimailia ennen rannikkoa alus kääntyi pohjoiseen Ceylonin ja Kalkutan väliselle laivareitille. Aluksen miehistö valtasi 10. syyskuuta noin 150 merimailia etelään Madrasista Kreikan lipun alla purjehtineen Pontoporosin, jolla oli lastinaan 6 000 tonnia hiiltä. Alus liitettiin huoltolaivana osastoon. Aluksen miehistö valtasi 250 merimailia Madrasista kaakkoon Kalkutasta Bombayhin matkalla olleen 3 413 tonnin Indusin, joka tyhjänä upotettiin tykkitulella miehistön siirryttyä Markomannille.

Seuraavana päivänä noin 150 mmerimailia edellisestä valtauksesta aluksen miehistö valtasi 6 102 tonnin Lovatin, jonka miehistö siirrettiin Markomannille ennen upotusta tykkitulella. Aluksen miehistö kohtasi 12. syyskuuta Kalkutasta New Yorkiin matkanneen 4 657 tonnin Kabingan, jonka lasti oli amerikkalaisten omistamaa. Vallattu alus määrättiin seuraamaan risteilijää. Aamulla 13. syyskuuta aluksen miehistö valtasi kaksi alusta. Killin oli matkalla Colomboon lastinaan 5&nbap;000 tonnia hiiltä ja Diplomat oli matkalla Lontooseen lastinaan 7 000 tonnia erilaisia hyödykkeitä kuten 30 000 säkkiä teetä. Kumpikin alus upotettiin miehistön siirron jälkeen.

Alus kohtasi Italian lipun alla purjehtineen SS Loredanon, joka pysäytettiin. Emdenin päällikkö pyysi Loredanon päällikköä Giacopoloa vastaanottamaan vallattujen alusten miehistöt. Giacopolo kieltäytyi, koska aluksella ei ollut riittävästi elintarvikkeita kaikkien ruokkimiseen. Loredano kohtasi matkan jatkuttua merellä City of Rangoonin, joka oli varustettu radiolaittein. Aluksen päällikkö varoitti alueella olevasta kaapparista, minkä jälkeen se palasi Kalkuttaan samoin kuin monet alueella olleet alukset.

Emden siirtyi emälaivan ja kahden valtaamansa aluksen kanssa False Bayhin hiilestämään. Alus oli 14. syyskuuta noin 30 merimailia False Pointista kaakkoon, kun se kohtasi Negapatamista Kalkuttaan matkanneen Trabbochin. Aluksen miehistö upotti kohtaamansa aluksen, kun aluksen radisti oli ilmoittanut saaneensa radiolla tiedon alueella olevasta risteilijästä. Kabinga lähetettiin sotavankien kanssa Kalkuttaan.

False Bayhin siirtyessään aluksen miehistö upotti Clan Mathesonin. Seuraavat kaksi päivää alus risteili Sandsheadin edustalla kohtaamatta aluksia. Alus hiilesti False Pointin edustalla kreikkalaisalukselta, minkä jälkeen se ylitti Rangooninlahden. Illalla 18. syyskuuta alus oli 24 merimailia kaakkoon Rangoon-joen suulta, missä sen miehistö valtasi Norjan lipun alla matkanneen Dovren. Seuraavana päivänä Dovre lähetettiin Rangooniin.

Madrasin öljysäiliöiden tuhoaminen 22. syyskuuta 1914.

Alus oli 22. syyskuuta Madrasin edustalla, mistä se avasi tykkitulen Burmah Companyn öljysäiliöihin. Tykkituli sytytti palamaan kaksi säiliötä, joissa oli yhteensä lähes puoli miljoonaa gallonaa kerosiinia. Muutama kranaatti putosi kaupunkiin ja joitakin osui satamassa olleeseen SS Chupraan. Tykkitulessa sai surmansa viisi ihmistä ja noin tusina haavoittui. Rannikkotykistön avatessa tulen alus vetäytyi etelään. Seuraavana aamuna alus hiilesti Markomannialta, minkä jälkeen se lähti kohti Pondicherryä ja Cuddalorea.

Alus jatkoi Ceylonin itärannikkoa etelään kiertäen saaren. Pontoporos lähetettiin valtausmiehistöineen Sumatran länsirannikolle, mutta Markomannia jäi risteilijän luokse. Aluksen miehistö valtasi iltapäivällä 25. syyskuuta noin 25 merimailia Galleesta etelään painolastissa matkanneen King Ludin, joka upotettiin. Alus saapui seuraavana yönä Colombon sataman suulle, jolloin havaittiin satamasta saapuva alus. Aluksen miehistö valtasi noin 50 merimailia seurattuaan sokerilastissa olleen Tymericin, joka upotettiin. Risteilijä siirtyi Cape Comorin eteläpuolelle valvomaan Bombaystä ja Adenista Colomboon saapuvaa laivareittiä.

Aluksen miehistö valtasi Gryfevalen, jolle asetettiin valtausmiehistö. Alukset lähtivät Minikoille, joka on puolivälissä Laccadivea ja Malediiveja. Täällä risteilijä kykeni valvomaan Punaiselle merelle johtavaa laivareittiä. Aluksen miehistö valtasi 27. syyskuuta Bureskin, Riberan ja Foylen, joista kaksi viimeistä painolastissa matkannutta upotettiin. Bureskinin lastina oli walesiläistä hiiltä, joten se liitettiin huoltoaluksena laivastoon. Emden saapui 29. syyskuuta Telidun atollille Malediiveilla.

Britannian kuninkaallisen laivaston amiraali Jerram sai 9. lokakuuta tiedon kreikkalaisesta aluksesta, joka oli ankkurissa Sumatran länsirannikolla Pulo Tapakin edustalla. Hän määräsi HMS Yarmouthin päällikön Grantin tutkimaan asiaa. Yarmouth saapui 12. lokakuuta Pulo Tapakiin, missä sen miehistö valtasi Pontoporoksen ja Markomannian. Emden oli matkalla Malediiveilta kohti Chagossaaria, missä se kohtasi valtaamansa hiililaivan Bureskin.

Hiilestyksen päätyttyä Felidu atollilla Emden lähti Diego Garcialle. Alukselta ei kuitenkaan havaittu muita aluksia. Alus hiilesti 9. lokakuuta uudelleen Bureskilta Diego Garcialla, missä se saatiin myös huollettua ja miehistö lepoa. Työ saatiin päätökseen 10. lokakuuta, jolloin alus lähti pohjoiseen.

Aluksen miehistö valtasi 15.-20. lokakuuta seitsemän alusta, mistä saatiin tieto St. Egbertin saapuessa Malabariin Cochiniin mukanaan kuuden muun aluksen miehistöt. Vallatut alukset St. Egbertin lisäksi olivat Clan Grant, Benmohr, Chilkana, Exford, Ponrabbel ja Troilus, jotka kaikki upotettiin lukuun ottamatta Exfordia. Exfordin lastina oli 6 000 tonnia walesiläistä hiiltä, mikä korvasi aiemmin menetetyt emäalukset.

Emden lähti 20. lokakuuta St. Egbertin lähdön jälkeen kahden mukana olevan hiililaivan kanssa etelään. Colombon tasalta alus kääntyi kaakkoon. Müller määräsi iltapäivällä 21. lokakuuta Exfordin Kookossaarten pohjoispuolelle. Illalla 25. lokakuuta Emden ja Buresk ankkuroituvat Nikobaareilla Nankowryn satamaan, josse risteilijä hiilesti.

New York Timesissa 20. joulukuuta 1914 julkaistu kartta Emdenin iskusta Penangiin.

Hieman kello viiden jälkeen aamulla 28. lokakuuta Emden tunkeutui naamioituna ja väärän lipun alla Penangin satamaan. Reilun kilometrin päästä aluksella nostettiin Saksan keisarikunnan sotalippu ja laukaistiin torpedo, joka osui Venäjän keisarikunnan laivaston risteilijän Žemtšugin perään. Osuman seurauksena risteilijän konehuone täyttyi vedellä. Ohittaessaan vaurioituneen aluksen noin 300 metrin päästä Emdenin tykit avasivat tulen. Seuraavaksi Emden kääntyi ja kulki uudelleen venäläisaluksen editse ampuen tykeillään ja laukaisten torpedon. Venäläisalus räjähti puoli tuntia saksalaisaluksen saapumisen jälkeen, minkä jälkeen Emden poistui satama-alueelta kohdaten luotsialuksen pysähtyneen Glenturretin. Valtausmiehistöjen lähtiessä saapui Ranskan laivaston hävittäjä Mousquet, joka tuhottiin tykkitulella seitsemässä minuutissa. Rahtilaivan valtauksesta jouduttiin luopumaan, mutta merestä pelastetuilta ranskalaisilta Müller kuuli Pontoporoksen valtauksesta.

Penangista lähdettyään Emdenin miehistö valtasi Sumatran länsirannikolla Newburnin, jolle se siirsi vangitut ranskalaiset. Risteilijä jatkoi Sumatran rannikkoa Simulariin, missä se kohtasi hiililaiva Bureskin. Ne jatkoivat rannikkoa etelään Sundasalmeen, missä Müller toivoi kohtaavansa Itä-Aasian kauppareiteillä kulkevia rahtilaivoja. Alueella ei kuitenkaan havaittu ainuttakaan alusta. Risteilijä saapui aamulla 4. marraskuuta alueelle, mistä se lähti illalla 5. marraskuuta etelään kohdatakseen 40 merimailia Kookossaarista pohjoiseen lähetetyn hiililaiva Exfordin. Kookossaarilla oli tarkoitus myös tuhota brittiläinen viestiasema.

Kookossaarilla Müller havaitsi satamassa ainoastaan kuunari Ayeshan, joten hän uskaltautui aamun sarastaessa 9. marraskuuta lähestymään saarta. Alukselle oli jälleen asetettu ylimääräinen savuhormi harhautukseksi. Hän lähetti veneillä Maxim-konekiväärillä varustetun 47 miehen maihinnousuosaston tuhoamaan viestiaseman. Viestiaseman henkilöstö kuitenkin tunnisti aluksen saksalaiseksi ja lähetti hätäkutsun HMS Minotaurille. Amiraali Jerram lähetti heti tiedon saatuaan Colombon alueella olevat HMS Hampshiren ja kaksi Empress linjan risteilyalusta vastaanottamaan alueelle saapuva saattue. Lisäksi Jerram määräsi Yakumon ja kolme hävittäjää Sundasalmeen vastaanottamaan Fremantlesta Singaporeen matkanneet HMS Philomel ja HMS Pyramys.

HMS Melbournen päällikkö Silver sai tiedon klo 7 aamulla iskusta Kookossaarille, mutta hän ei tiennyt vihollisen vahvuutta. Silver lähetti HMAS Sydneyn tutkimaan tilannetta. Saksalaisten maihinnousuosasto oli vallannut viestiaseman, mutta ennen sitä asemapäällikkö oli lähettänyt tiedon vihollisesta Lontooseen ja kolmelle muulle asemalle. Saksalaiset räjäyttivät radiomaston ja tuhosivat laitteistot, mutta eivät kyenneet katkaisemaan kaapeleita. Tuhotessaan Perthiin meneviä kaapeleita Emdenin tähystäjät havaitsivat savua taivaanrannassa, jolloin maihinnousuosasto määrättiin hieman ennen kello 9 palaamaan alukselle. Reilua tuntia myöhemmin alukset havaitsivat toisensa. Sydney lähestyi niin nopeasti, että Müller päätti hylätä maihinnousuosaston saadakseen liikkumatilaa taistelua varten.

Emdenin leikattua Sydneyn reitin etupuolelta alle 10 000 jaardin päästä Glossop käänsi aluksensa pohjoiseen, jolloin alukset olivat rinnakkaisilla kursseilla. Emden avasi tulen kello 09.40, jolloin alusten välinen etäisyys oli noin 9 500 jaardia. Emdenin tykkituli osui maaliinsa, mutta Sydneyn etäisyydenmittaus oli epätarkkaa ja ammukset putosivat maalin taakse. Suuren ampumaetäisyyden vuoksi Emdenin neljän tuuman kranaatit olivat melko tehottomia ja ainoastaan yksi Sydneyn tulenjohtopisteistä tuhoutui.

Sydneyn suurempi nopeus mahdollisti etäisyyden hallinnan ja kymmenen minuuttia tulenavauksesta Emdeniin alkoi osua, jolloin tulenjohdon etäisyysmittari tuhoutui. Pian tämän jälkeen aluksen peräsin tuhoutui, etummainen savuhormi ja masto lensivät mereen. Alusta kyettiin ohjaamaan ainoastaan potkureilla. Sydneyn kranaatit tuhosivat kokonaisia tykkimiehistöjä ja Emdenillä ei ollut uusia, koska maihinnousuosasto jäi maihin. Emdenin perässä paloi ja tykkituli oli koordinoimatonta.

Sydneyn päällikkö Glossop lyhensi etäisyyden 5 500 jaardiin, mistä laukaistiin torpedo. Se ei kuitenkaan osunut maaliinsa. Alus lisäsi etäisyyttä ja avasi uudelleen tykkitulen. Taistelun kestettyä noin 40 minuuttia, mihin mennessä Emdenin molemmat taistelunjohtotilat ja kaikki savuhormit olivat tuhoutuneet. Alus oli täynnä reikiä ja tulipalot riehuivat keulassa ja perässä. Müller ajoi kello 11.20 aluksensa North Keeling Islandilla riutalle, jotta se ei uppoaisi.

Sydneyn miehistö yritti vallata Bureskin, jonka pohjaventtiilit oli kuitenkin avattu. Buresk upposi, mutta ennen sitä aluksen miehistö ja siellä olleet sotavangit pelastettiin. Emdenin miehistö ei antautunut, joten tykkitulta jatkettiin. Toisen yhteislaukauksen jälkeen hylyssä nostettiin valkoinen lippu ja laskettiin sotalippu. Glossop jätti hylyn yöksi, jotta Kookossaarilla oleva valtausmiehistö saataisiin vangittua ennen pimeän tuloa. Matkalla pelastettiin taistelussa mereen lentäneitä merimiehiä, joten alus saapui vasta pimeän laskeuduttua saarelle. Maihinnousuosasto oli paennut pimeän laskeuduttua kuunarilla.

Emdenin hylky

Taistelussa Sydney kärsi vain vähäisiä vaurioita. Miehistöstä sai surmansa neljä ja 12 haavoittui. Alus palasi pelastamaan Emdenin eloonjääneet. Hylyn todettiin olevan heikossa kunnossa. Sen kannet olivat yhtä sekasotkua. Aluksella sai surmansa kahdeksan upseeria ja 126 miestä. Vangiksi jääneitä oli 11 upseeria mukaan lukien Müller, yhdeksän aliupseeria ja 191 miestä. Vangeista oli haavoittunut kolme upseeria ja 53 miestä, joista neljä kuoli myöhemmin vammoihinsa. Empress of Russia kohtasi täyteen kuormatun risteilijän ja vastaanotti vangit lukuun ottamatta muutamaa vaikeimmin haavoittunutta, joiden siirtäminen olisi vaarantanut heidän hoitonsa.

Lähteet

• Dodson, Aidan & Nottelmann, Dirk: The Kaiser's Cruisers 1871-1918. Seaforth Publishing, 2021. ISBN 978-1-5267-6576-5 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
• Corbett, Sir Julian S.: History of the Great War Based on Official Documents - Naval Operations Volume One. Imperial War Museum, 1938. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta SMS Emden (1908) Wikimedia Commonsissa

Dresden -luokan kevyet risteilijät

Dresden – Emden

Edeltäjä: Königsberg-luokka – Seuraaja: Kolberg-luokka